Zamenhof.info

Ajatuksia

Tiedostamme kaikki, että kuulumme yhteen suureen perheeseen...

L. L. Zamenhof

Kansainvälisen kielen luoja, Ludovic Zamenhof, piti esperantoa ensimmäisenä askeleena rauhaan ihmisten välillä koko maailmassa. Hän vakuutti itse, että koko esperanton asia on vain osa yhteistä ajatusta, jota hän aluksi nimitti hillelismiksi ja myöhemmin homaranismiksi. Hankkeen päämäärä oli ihmiskunnan yhdistäminen, ja sen vuoksi oli tarpeen ensiksi luoda ihmisneutraali kansa, jonka jäsenet jakautuisivat keskenään vain maantieteellisten ja poliittisten rajojen, mutta ei kieltensä ja uskontojensa mukaan.

Venäjänkielinen Hilelismo:n julkaisu

Vuonna 1901 huhtikuussa Zamenhof ehdotti hanketta juutalaiskysymyksen ratkaisemiseksi. Hanke sai nimeksi hillelismi. Luopuessaan sionistisesta ratkaisusta jo vuonna 1886, Zamenhof kuitenkin pysyi uskollisena alkuperäiselle etniselle ryhmälleen, jonka kohtalo Itä-Euroopassa oli yhä toivottomampi. Hillelismin ydinajatus on lauseessa "Mikä on sinusta epämiellyttävää, älä tee sitä muille". Kaikkien tulee pitää itseään vain kokonaisuuden osana. Ajatus ei kuitenkaan saanut paljon kannattajia. Se ei miellyttänyt monia ja sitä arvosteltiin sen liiallisesta ihanteellisuudesta.

Kohdatessaan vastustusta hillelismiä kohtaan, Zamenhof vetäytyi hetkeksi palatakseen saman hankkeen pariin muutamia vuosia myöhemmin. Venäjän–Japanin sota, joka alkoi vuonna 1904 ja myöhemmin ensimmäinen Venäjän vallankumous osoittivat Zamenhofille, että yhteinen kieli on vain alku, joka antaa mahdollisuuden keskustella tehokkaasti ja selventää mielipiteensä. Kansainvälinen kieli on hyvä väline monien ongelmien ratkaisuun. Kuitenkin sota ja vallankumous kannusti Zamenhofia seuraavaan, toiseen askeleeseen rauhan saavuttamiseksi kansojen kesken. Se vakuutti Zamenhofin, että hänen pitää palata hillelismin ajatuksiin, ymmärtäen, että se tarvitsee suuren uudistuksen. Siten hän päätti ehdottaa hillelismiä muillekin kuin juutalaisille.

Homaranismo:n julkaisu vuodelta 1913

Tammikuun Ruslanda Esperantisto:ssa (1906) hän julkaisi oppijärjestelmänsä nimettömänä otsikolla "Hillelismin dogmit" rinnakkaisilla teksteillä venäjäksi ja esperantoksi. Zamenhof ymmärsi nopeasti, että oppijärjestelmän nimi oli liian juutalainen ja esipuhe liian venäläinen, ja maaliskuussa ilmestyi Pietarissa esittelylehtinen nimellä Homaranismo. Hän painotti uudessa esipuheessa, että hillelismi koski vain yhtä ihmisryhmää, kun taas homaranismi käsitti kaikki kansat ja uskonnot. Se sisältää uuden opin suhteista kotona, heimossa ja ihmiskunnassa. Kahdenkymmenen kahden kappaleen julistus muodosti uskonkappaleet. Jos sionismi käytti loppuun romanttisen ajatusmallin, yrittäen saada ihmiset puhumaan juutalaisesta samalla kunnioituksella kuin ranskalaisesta, saksalaisesta, venäläisestä, jne., Zamenhof vetosi, että kokonaan unohdettaisiin, että joku on juutalainen, ranskalainen, saksalainen, venäläinen, jne. Hän kutsuu pitämään meitä ei minkään uskonnon, kielen tai kansan jäsenenä, vaan ihmisenä.

Tässä on neljä ensimmäistä ajatusta, kaikkein perustavimmat ja yleisimmät:

  1. Minä olen ihminen, ja minulle on vain puhtaasti inhimillisiä ihanteita; kaikkia ihanteita ja pyrkimyksiä heimokansallisuuksiin minä pidän vain ryhmäitsekkyytenä ja ihmisvihana, joiden ennemmin tai myöhemmin täytyy hävitä ja joiden häviämistä minun pitää nopeuttaa kykyjeni mukaan.
  2. Uskon, että kaikki kansat ovat tasa-arvoisia ja arvioin jokaista ihmistä vain hänen henkilökohtaisen arvonsa ja tekojensa mukaan, mutta en hänen alkuperänsä mukaan. Kaikenlainen ihmisen loukkaaminen ja vainoaminen siksi, että hän on syntynyt eri heimoon, eri kieleen tai uskontoon kuin minä, minä pidän raakalaismaisuutena.
  3. Uskon, että jokainen maa ei kuulu tuolle tai tälle heimolle, vaan tasa-arvoisesti kaikille sen asukkaille, heidän kielestään tai uskonnosta riippumatta; maan intressien sotkemista tuon tai tämän heimon, kielen tai uskonnon intresseihin minä pidän jäänteenä barbaariajoista, jolloin oli olemassa vain nyrkin ja miekan oikeus.
  4. Uskon, että jokaisella ihmisellä on perhe-elämässään täydellinen ja kiistämätön oikeus puhua mitä kieltä tai murretta haluaa ja tunnustaa mitä uskontoa haluaa, mutta viestinnässä muualta peräisin olevien ihmisten kanssa hänen täytyy silloin kun mahdollista, käyttää ihmisneutraalia kieltä ja elää ihmisneutraalin uskonnon periaatteiden mukaan. Kaikki yhden ihmisen pyrkimykset tyrkyttää muille ihmisille kieltään tai uskontoaan, minä pidän raakalaismaisuutena.

Zamenhof aikoi julkistaa homaranismi-hankkeensa Geneven kongressissa (1906) ja perustaa siellä ensimmäisen homaranistisen yhteisön. Kuitenkin hänet vakuutettiin olemaan lukematta puheen toista osaa, jossa hän samaisti esperanton sisäisen ajatuksen homaranismin kanssa. Zamenhof luovutti. Hän alkoi ymmärtää, että esperantistit, Boulognen euforiasta huolimatta, eivät ole valmiita hyväksymään homaranismia ja "yhdistämään ihmiskuntaa uudestaan", jopa hänen lähimmät esperantistituttavansa yrittivät vakuuttaa hänet olemaan liittämättä esperantoa uskonnollisiin opinkappaleisiin. Joten hän jonkin aikaa vältteli julkisesti homaranismin mainitsemista ja piti parempana puhua hämärästä "sisäisestä ajatuksesta", jossain mielessä homaranismin korvikkeesta. Vuonna 1912 Zamenhof määritteli sisäisen ajatuksen näin:

Esperanton sisäinen ajatus, joka ehdottomasti ei pakota ketään erityistä esperantistia mihinkään, vaan joka, kuten tiedätte, hallitsee täysin ja pitää aina hallita esperantokongresseja on: Puolueettomalla kielellisellä pohjalla poistaa muurit heimojen kesken ja totuttaa ihmiset siihen, että kaikki heistä näkevät lähimmäisessään vain ihmisen ja veljen. Kaikki, mikä on tuon esperanton sisäisen ajatuksen yläpuolella, on vain yksityisasia, joka voi ehkä perustua tuolle ajatukselle, mutta jota ei pidä koskaan katsoa olevan sama kuin se.

Zamenhof, syntynyt ja kouluttautunut monikansallisessa Venäjällä, ei huomioinut, että Saksassa, Ranskassa ja monissa muissa länsieurooppalaisissa maissa oli tuskin ollenkaan monikielisyyttä, ja että uskonnolla siellä ei enää ollut aikaisempaa roolia. Liiallisen huomion kieleen ja uskontoon vuoksi, hän kohdisti tuskin mitään huomiota poliittisiin, taloudellisiin ja psykologisiin tekijöihin. Hänen mukaansa heimojen välinen eriytyminen ja viha ei ollut peräisin politiikasta, taloudesta, maantieteestä, anatomiasta, mielestä tai alkuperästä. Pääsyy on kielten ja uskontojen erilaisuus, ja siis "heimojen välinen eriytyminen ja viha häviää ihmiskunnasta vain silloin, kun koko ihmiskunnalla on yksi kieli ja yksi uskonto".

Osoitettuaan esperantolla kielellisen eriytymisen poistamistavan, Zamenhof esitteli uskonnollisen eriytymisen ratkaisun. Vuonna 1913 hän ehdotti ihmisneutraalin uskonnon kongressin järjestämistä Pariisissa 10. Esperanton maailmankongressin (1914) yhteydessä. Hänen ajatuksensa oli epätavallinen; hän halusi puhua ei niille, jotka uskovat, että heidän uskontonsa on ainoa oikea ja Jumalan antama, vaan vapaa-ajattelijoille, jotka ovat hylänneet isiensä uskonnot. Hänen julistuksensa neljästä teesistä, kolme enemmän tai vähemmän seurasivat homaranismin uskonnollista opinkohtaa, ja neljäs teesi koski järjestäytymistä.

Vetoomus diplomaateille "Suuren sodan jälkeen"

Vuoden 1014 lopulla Zamenhof kirjoitti vetoomuksensa diplomaateille "Suuren sodan jälkeen" ja lähetti sen muutamille esperantotoimituksille, jotta ne julkaisisivat sen esperantoksi ja kansallisilla kielillä. Hän aavisti, että sodan jälkeen diplomaatit muokkaisivat Euroopan kartan uusiksi, ja hän ehdotti Euroopan Yhdysvaltojen perustamista. Ymmärtäen, että se ei voi toteutua, hän pyysi ainakin julistamaan ja takaamaan kaikissa Euroopan maissa periaatteen: "Jokainen maa kuuluu moraalisesti ja aineellisesti täysin tasa-arvoisesti kaikille lapsilleen".

Zamenhof ei lakannut työskentelemästä homaranismi-hankkeensa parissa, ja kaksi kuukautta ennen menehtymistään, hän viimeisteli sen viimeisen version. Se käsitti myös esipuheen ja julistuksen. Esipuhe sisälsi selvän eron esperantismin ja homaranismin välillä ja täysin uuden selityksen opinkappaleesta:

"Homaranismin" nimen alla (...) haluan puhua pyrkimyksestä "ihmisyyteen", heimojen välisen vihan ja epäoikeudenmukaisuuden poistamiseen ja pyrkimyksestä sellaiseen elämäntapaan, joka voisi vähitellen joskus johtaa ei teoriassa, vaan käytännössä ihmiskunnan henkiseen yhdistymiseen.

On huomattavaa, ettei enää ole kyse siitä, että "ihmiset sulautuisivat joskus ihmisneutraaliin kansaan", jota enteili ensimmäinen homaranismin painos. On kyse pyrkimyksestä "ihmiskunnan henkiseen yhdistymiseen".

Neljää versiota (Hilelismo 1906, Homaranismo 1906, Homaranismo 1913, Homaranismo 1917) erittelemällä huomataan, että Zamenhof antoi yhä vähemmän huomiota kielelliselle ongelmalle. Esperantoa ei mainittu ollenkaan vuosina 1913 ja 1917, ja vuonna 1917 puuttuu maininta jopa ihmisneutraalista kielestä. Hänen kohdeyleisönsä vaihtui. Ensimmäinen yleismaailmallinen ehdotus (Hilelismo 1906) otti vielä huomioon venäläisten juutalaisten näkökulman, mutta tämä hävisi myöhemmin. Viimeisen version homaranismista Zamenhof aikoi levittää ei esperantomaailmassa, vaan koko maailmaan, ja ei esperantolla vaan suurimmilla kansallisilla kielillä.

Onhan pyrkimys ihmisyyteen, kansojen välisen vihan poistamiseen ja ihmiskunnan henkiseen ykseyteen yleisempi asia kuin kielellinen ja uskonnollinen yhtenäistäminen. Ja homaranismin pääperiaate (viimeisimmän version mukaan: "Tee muille niin, kuin haluaisit muiden tekevän sinulle") ei ole uskonnollinen vaan moraalinen. Pyrkimys ihmisyyteen ja mainitun periaatteen soveltamiseen (myös "suvaitsevaisuus" — johon viitataan homaranismissa, mutta ei nimetä suoraan) voisi houkutella homaranismiin ei niinkään esperantisteja ja uskonnollisia, vaan tavallisia "edistyksellisiä", joille kielelliset ja uskonnolliset ongelmat eivät ole niin tärkeitä.

Joitakin viikkoja ennen kuolemaa hän kirjoitti viimeisensä esseen "Jumalasta ja kuolemattomuudesta", jota hän itse piti hyvin tärkeänä, vaikka hän ennusti, että hänen äkillinen uskovaisuutensa tulisi aiheuttamaan paljon arvostelua. Se jäi hänen viimeiseksi (ja keskeneräiseksi) aatteellisten teostensa joukossa. Zamenhof kirjoitti siinä, että hän "mietiskeli paljon ja luki erilaisia tieteellisiä ja filosofisia teoksia", mutta ei tiedetä, mistä todellisista teoksista on kyse.

Zamenhof menehtyi, mutta jäljelle jäivät hänen lapsensa (natsit murhasivat heidät kaikki Toisessa maailmansodassa), hänen kielensä esperanto, jonka hän lahjoitti maailmalle, hänen käännöksensä, hänen ajatuksensa, jotka innoittavat nykyäänkin niitä, jotka pitävät itseään ei ainoastaan oman kansansa tai uskontonsa jäseninä, vaan myös ihmiskunnan jäseninä, jotka uskovat sen yhtenäisyyteen monimuotoisuudessa.

Lähteet