Zamenhofin sananlaskut

Keitettyä kalaa ei enää vesi auta.

Al fiŝ’ kuirita jam akvo ne helpos.

Tyhmää ei auta neuvo, vaan keppi.

Al malsaĝulo ne helpas admono, nur bastono.

Jopa pieni pisara, joka iskee jatkuvasti, porautuu läpi graniittisen vuoren.

Eĉ guto malgranda, konstante frapante, traboras la monton granitan.

Mitä enemmän omaisuutta, sitä enemmän oikeutta.

Ju pli da havo, des pli da pravo.

Millainen kattila, sellainen kansi

Kia la poto, tia la kovrilo.

Ryöstämään lähtenyt palaa usein alastomana.

Kiu rabi eliras, ofte nuda revenas.

Alku hyvin — työ puoliksi tehty

Komenco bona — laboro duona.

Edes enkeli ei saa kaikkia tyytyväiseksi.

Kontentigi ĉiujn eĉ anĝelo ne povas.

Opi nuorena, jotta olisit viisas vanhana

Lernu juna, por esti saĝa maljuna.

Älä tuomitse asioita ulkonäön mukaan.

Ne juĝu pri afero laŭ ĝia ekstero.

Täysi kassa houkuttelee varasta.

Plena kaso ŝteliston altiras.

Parempi naapuri vieressä kuin veli metsän takana.

Pli bona apude najbaro, ol frato post arbaro.

Viisaus ei odota partaa.

Saĝo barbon ne atendas.

Tyhjä säkki ei pysy pystyssä.

Sako malplena sin rekte ne tenas.

Yksi pääsky ei kesää tuo.

Unu hirundo printempon ne alportas.

Löydät lisää Zamenhofin sananlaskuja sivustolta proverbaro.net.