Sitaatteja Zamenhofin teoksista

Jotta kieli olisi kansainvälinen, ei riitä nimittää sitä sellaiseksi.

En halua olla tämän kielen tekijä, haluan olla vain alkuunpanija.

Joudumme usein ajattelemaan epävarmasti kielen riittämättömyyden takia.

Kansainvälinen kieli, samoin kuin kaikki kansalliset, on yhteisön oma, ja tekijä on ainiaaksi luopunut kaikista henkilökohtaisista oikeuksista siihen.

Minä nimitän isänmaallisuudeksi palvelemista koko kotiväkeni hyväksi, riippumatta syntyperästä, kielestä, uskonnosta tai heidän sosiaalisesta roolistaan. Palvelemista erityisesti yhden heimon hyväksi tai vihaa ulkopuolista kohtaan en koskaan voi sanoa isänmaallisuudeksi.

Muistakaa, että ainoa keino tämän rauhan saavuttamiseksi on poistaa kerralla ainiaaksi sotien pääasiallinen syy, raakalaismainen jäänne muinaiselta sivistystä edeltävältä ajalta, joidenkin heimojen valta muihin heimoihin.

Koska heti kertomukseni alussa minun pitäisi ehdottomasti kertoa, että minä olen juutalainen ja kaikki ajatukseni, niiden synty, kypsyminen ja itsepäisyys, koko jatkuvien sisäisten ja ulkoisten taistelujeni historia – kaikki ovat jakamattomasti liittyneet tähän juutalaisuuteeni.

Kuitenkin samoin kuin nykyään en ole minkään kansan jäsen, vaan yksinkertaisesti ihminen, niin samoin myös tunnen, että tällä hetkellä en kuulu minkään kansan tai puolueen uskontoon, vaan olen vain ihminen.

Siinä tapauksessa, että ehdottomasti haluatte puhua henkilöstäni, voitte kutsua minua "puolalaisen maan pojaksi" (koska kukaan ei voi kieltää, että maa, jossa molemmat vanhempani makaavat ja jossa minä jatkuvasti työskentelen ja aion työskennellä kuolemaani asti, on kotini, vaikka en kuulukaan kansaan), mutta älkää nimittäkö minua "puolalaiseksi", jotta ei sanottaisi, että minä – kunnianosoituksia vastaanottamiseksi – olen naamioitunut kansan jäseneksi, johon en kuulu.

Ja nyt ensimmäistä kertaa tuhansien vuosien haave alkaa toteutua. Pieneen ranskalaisen merenrannan kaupunkiin on kokoontunut ihmisiä, mitä erilaisimmista maista ja kansoista, ja he tapaavat toisensa ei mykkänä ja kuurona, vaan ymmärtäen toinen toisiaan, he puhuvat keskenään veljinä, kuin yhden kansan jäseninä. Usein eri kansojen ihmiset kokoontuvat ja ymmärtävät toinen toisiaan, mutta mikä valtava ero on heidän keskinäisessä ymmärryksessään ja meidän! (...) Kokoontumisessamme ei ole vahvoja ja heikkoja kansoja, etuoikeutettuja ja ilman oikeuksia, ketään ei nöyryytetä, kukaan ei ole vaivautunut; me kaikki pidämme itseämme yhden kansan jäseninä, kuten yhden perheen jäseninä, ja ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa eri kansat seisovat toinen toisensa vierellä, ei vieraina, ei kilpailijoina, vaan veljinä, jotka eivät tyrkytä toisilleen omaa kieltään, ymmärtävät toisiaan vastavuoroisesti, eivät epäile toisiaan heitä jakavan pimeyden takia, rakastavat vastavuoroisesti toisiaan ja eivät kättele toisiaan tekopyhästi, kuten vieraan kansan jäsen toisen kansan jäsentä, vaan rehellisesti ihmisenä ihmiselle. Meidän pitää olla hyvin tietoisia tämä päivän koko tärkeydestä, koska tänään Boulogne-sur-Merin vieraanvaraisten muurien sisällä ei ole kokoontunut ranskalaisia englantilaisten, venäläisiä puolalaisten, vaan ihmisiä ihmisten kanssa. Olkoon siunattu tämä päivä ja olkoon suuria ja loistavia sen seuraukset!